Sairastuminen pysäyttää ainakin hetkellisesti oman ja läheisten elämän. VetreaElo –palvelukodissa asuvia, tapaturmaisesti tai neurologisen sairauden seurauksena vammautuneita asukkaitamme pyydettiin kertomaan omista ja läheistensä tuntemuksista sairastumisen jälkeen.
Millaista elämä on ”jatkoajalla”?
”Elämä on tunteiden vuoristorataa. Eteen tulee emotionaalisia vuorenhuippuja ja toisinaan myös aallonpohjia. Ne tulevat eteen arvaamatta ja niihin on mahdotonta varautua. Niihin törmää – halusipa tai ei. Hyvät hetket voimaannuttavat ja auttavat jaksamaan harmaan arjen läpi. Tukalat tilanteet puolestaan vaativat meitä ponnistamaan ja tsemppaamaan selvitäksemme pohjalta ylös. Harvoin eteen kuitenkaan tulee tilanteita, jotka ylittävä kamaluudessaan kaikki ne pahimmatkin uhkakuvat, joita mielen sopukoihin on illan hämärimpinä tunteina hiipinyt. Kun tällainen hetki iskee, tuntuu, että elämä kirjaimellisesti päättyy.
Kun sairastuin, tuntui, että se oli siinä: elämäni päättyi. Se itsessään ei ollut kamalinta vaan ajatus yksin jäämisestä ja siitä, miten rakas perheeni – vaimoni ja lapseni pärjäävät ilman minua. Tunnetta on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut. On vain kaivettava itsestään ne viimeisetkin voiman rippeet, jotka tuntuvat pudonneen pohjattomaan kuiluun sairastumisen yhteydessä.
Ennen sairauttani kykenin nauttimaan elämästä täysin sielunvoimin. Sairastumiseni pakotti minut miettimään, mikä elämässäni on tärkeintä ja mikä antaa minulle voimaa ja virtaa jaksaa eteenpäin. Olen kiitollinen, että sain elää näin pitkän ja täysipainoisen elämän. Olen kiitollinen siitä, että sain nähdä uutta elämää vastasyntyneen lapsenlapseni kautta. Olen kiitollinen siitä, että minusta huolehditaan ja saan aloittaa uuden elämän, ”jatkoajalla”.
Tunsin VetreaElon maineen jo ennalta. On ollut elintärkeää, että henkilökunta – ne tärkeimmät ihmiset uudessa arjessani – ovat ammattitaitoisia. He ovat auttaneet minua surutyössäni ja tsempanneet minut eteenpäin arjen harmauden läpi. Heillä on kyky päivä toisensa jälkeen motivoida minut ylös sängystä ja innostaa päivittäisiin aktiviteetteihin. He haluavat kuntouttaa minua ja kohottaa toimintakykyäni, jotta selviäisin arjesta. En tiedä onko se hullua, mutta unelmoin siitä, että voisin vielä joskus asua ”omassa kodissani”. Täällä siihen annetaan mahdollisuus.
Toisaalta uudessa asuinympäristössäni on erittäin mukavat, uudehkot tilat ja naapuri. Minä viihdyn täällä. Jos en enää pääse omaan kotiini, olen vakuuttunut, että haluan jatkaa asumista VetreaElossa.”
Lue muut VetreaElo kuntouttavaa arkea -blogikirjoitukset:
´Kuntouttavaa arkea VetreaElo -palvelukodeissa-asukkaiden ääni ja toiveet kuuluviin
Kuntouttavaa arkea VetreaElo -palvelukodeissa – arki edistämässä asukkaan oma-aloitteisuutta
