“Olen Elina Piekiäinen, 22-vuotias yhteisöpedagogi-opiskelija. Opiskelen nyt kolmatta vuotta, jonka aikana kuuluu suorittaa kehittävä harjoittelu yhteisöpedagogin työympäristössä. Suoritin oman harjoitteluni tehostetun asumisen asumisyksikössä VetreaElo Mariassa.”
Pääsin tekemään harjoitteluni itselleni aivan uudenlaiseen toimintaympäristöön. Olin hyvin innoissani, mutta odotin tulevaa myös jännittyneenä.
Harjoittelu käyntiin
Minut otettiin lämpimästi vastaan heti ensimmäisenä harjoittelupäivänä. Pääsin tutustumaan yksikön asukkaisiin ja henkilökuntaan. Tavoitteenani oli päästä mukaan viriketoiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen, joten aloin ottaa selvää millaista toimintaa asumisyksiköllä on ollut. Pääsin aloittamaan viriketoimintaa sujuvasti toimiviksi koetuilla keinoilla. Sitten suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.
Poikkeustila
Koronaviruspandemia. Tilanteen kehittymistä seurattiin Mariassa aktiivisesti. Henkilökunta oli jatkuvasti hyvin ajan tasalla ja yhteisiä kokoontumisia pidettiin asian tiimoilta. Kunnes kokoontumiset eivät olleet enää mahdollisia poikkeustilan rajoitusten kiristyessä.
Olin harjoittelijana aivan uuden haasteen edessä. Kuinka toteuttaa viriketoimintaa poikkeustilan aikana?
Sain henkilökunnalta tarvitsemaani tukea ja ohjausta. Lähdin toteuttamaan viriketoimintaa yksilöohjauksena, rajoitusten sallimalla tavalla. Vietin aikaa asukkaiden kanssa kiireettömästi, nostamalla aktiivisuutta muun muassa pelien, ristikoiden ja askartelujen avulla. Mitä vain keksimmekään.
Pääsin tutustumaan yhä useampaan asukkaaseen, myös heihin, joille ryhmätoimintaan osallistuminen ei välttämättä ollut tuntunut niin mielekkäältä. Olisinko osannutkaan tulla aivan yksilötasolle ilman poikkeustilan tuomia rajoitteita? Kehittämissuunnitelmissani pohdin vain, kuinka kannustaa kaikki mukaan yhteiseen toimintaan.
Tärkeimmät opit
Huomasin harjoitteluni aikana, kuinka tärkeäksi tekemäni työ koettiin. Sekä asukkaat, että muut työntekijät osoittivat arvostuksensa ja se antoi lisää voimaa tehdä harjoittelua entistä suuremmalla sydämellä.
Sain harjoittelusta paljon oppia erilaisten ihmisten kohtaamiseen, läsnäoloon ja ohjaamiseen sekä viriketoiminnan kehittämiseen. Opin myös sen, kuinka joustava työkentällä tulee olla, koska koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua itse asumisyksikössä tai maailmalla!
Kiitos VetreaElo Marian väki hienosta, opettavasta kokemuksesta!
Elina Pietiäinen